Kehonrakennus elämäntapana

Kirjoitan tässä lyhyen pätkän omasta näkemyksestäni

Kehonrakennus on vaativa laji. Laji vaatii omistautumista, pitää jaksaa viikosta ja vuodesta toiseen syödä paljon, nukkua tarpeeksi ja treenata. Myös tavoitteet, motivaatio ja kärsivällisyys ovat tässä lajissa korkealla. Treenin, ruokavalion ja levon kombinaatioon, jotka kaikki yhdessä muodostavat kokonaisuuden tälle lajille. Kehonrakennus ei ole mielestäni harrastus tai edes urheilulaji, vaan elämäntapa.

Kehonrakennus on askeettista ja kurinalaista elämää. Tälläisen elämäntavan moudattaminen vaatii henkistä vahvuutta ja todella paljon motivaatiota. Laji vaatii tietyn tyyppisen henkilön. Minun mielestäni on mielyttävä tapa tehdä asiat päivittäin kehonrakennuksen lailla eli arkirutiinit ovat lähes samanlaisia joka päivä. Mukaan mahtuu myös normaalielämäntavan rutiineja, kuten opiskelu, ystävyys- ja parisuhde.

Omat kokemukseni ovat askeettisuudesta ja kurinalaisuudesta hyvät , mutta kuitenkin kehittyneet sille tasolle, että itsekuri ottaa näissä asioissa vallan: tarkka treeni, lepo ja ruokavalio.

Tämänä elämätavan noudattaminen on tuonnut "kehonrakennuksen ulkopuolella" olevaan elämään itsekuria, jota pidän oleellisena ihmisluonnetta määrittävänä tekijänä. Oman käytökseksen hallitseminen ja päämäärätietoinen työskentely tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut tutuksi askeettisuuden ja kurinalaisuuden myötä. Kehonrakennus on vaikuttanut aika lailla perheeseeni, omaan kaveripiiriini, ystäviini, sukulaisiini ja läheisiini. Iänikuiset kysymykset harrastuksesta negatiiviseen sävyyn ottavat välillä päähän, (tätä ilmenee jokaisella puntin kävijällä, joka tietää oikeasta, että mitä tekee).

Menoni rajoittuvat kehonrakennuksen myötä. En pysty menemään pitkäksi aikaa minnekkään ilman safkaa, koska pitää taas kohta olla syömässä, paitsi jos otan mukaan ruokaa niin se on toinen juttu. Monen mielestä ei ole helppoa elää ja noudattaa kehonrakennusta elämäntapana.  Töitä tarvitsee tehdä vuorokauden ympäri. Silloin kun nukutaan, syödään ja levätään, harrastetaan kehonrakennusta.

Monet eivät halua, että heidän elämäänsä rajoittaa jokin tekijä. Mutta asia ei ole niin, että kehonrakennus on vaikea elämäntapa. Kun on jo pitkän aikaa elänyt kehonrakennuksen lailla,niin on helppoa tehdä asioita ja noudattaa samoja rutiineja joka päivä. Kaikkeen tottuu ajanmyötä, myös kehonrakennukseen elämänätapana. Olen valinnut kehonrakennuksen elämäntavaksi jai voin sanoa vilpittömästi, että haluan elää tällä tavalla.ja pidän siitä.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että kehonrakennuksen lailla on hyvä elää ja nautin siitä kaikin puolin. Jos en nauttisi siitä elämäntyylistä, mitä kehonrakennus tuo, niin kovin kauaa en sitä varmasti jaksaisi. Nauttikaa muutenkin kaikesta, mitä elämä tuo tullessaan! Stressi on kyllä yllätävän korkealla välillä, koska pitäisi saada itsestään kaikki irti, mutta välillä mikään työ ei vain tunnu riittävän.

Loppujen lopuksi tästä lajista saa sen mitä on kovalla monien kuukausien ja vuosien työllä tehnyt:

Näytävämmän ja lihaksikkaamman ihmiskehon. Kehonrakennus on yksilölaji, jossa fysiikka, symmetrisyys, mieli ja omat tavoitteet vaikuttavat. Ottakaa ihmiset selvää kehonrakennuksesta ja koettakaa elää treenin, levon ja ruokavalion ympärillä sen mukaan ainakin pari kuukautta, niin tiedätte, minkälaista olen oppinut elämästä ja miten ajattelen asioista.